Polaris Sportsman 500 EFI Tracktor (2012) - Alustan rasvaus

Vuosihuoltoon kuuluu liikkuvien osien rasvaus. Rasva löytyy Polariksen liikkeestä, mutta rasvattavien paikkojen löytäminen ensimmäisellä kerralla voi tuottaa haasteita.

Rasvan lisäksi tarvitaan rasvaprässi. Yksinkertaisimmillaan sopivin versio on yhden käden malli letkulla.

Rasvattavia kohteita on yhteensä 9 kappaletta
- yksi nippa molemmilla puolilla etunivelessä renkaan kohdalla
- kolme nippaa molemmilla puolilla takana renkaan kohdalla
- kardaaniakselin nippa keskellä oikealla

Rasvaa laitetaan muutama puristus per kohde siten, että nivelen välistä alkaa vanha rasva hieman pursuta ulos.

Etunivelen nippa oikealla puolella

Vasemman takapyörän tukivarret

Oikean takapyörän tukivarret

Vasemmalta löytyy rasvausta helpottava kulmanippa. Hämmästyttävää, että sellaista ei ole oikella.

Kardaaniakselin nippa on kaikkein hankalin. Mönkijää pitää siirää sen verran, että nippa osoittaa 45 asteen kulmassa ylöspäin. Nippaan pääsisi parhaiten käsiksi, jos purkaisi astinlaudan, mutta käytännössä homma onnistuu takalokasuojan puolelta kurottamalla.

Kardaaniakselin nippa

Polaris Sportsman 500 EFI Tracktor (2012) - Öljyn vaihto

Hyvät ohjeet löytyvät käyttöohjekirjasta ja vielä paremmat osoitteesta Polaris. Noudatin kaikkia siinä mainittuja ohjeita poislukien sihdin ja kampikammion propun kiinnitystä momenttiavaimella. Kyseisiin paikkoihin ei ollut omalla avaimellani mitään asiaa.

Tämän muistion kirjoittajalla on nyt kokemusta Polariksen öljyn vaihdosta yhden kerran osalta. Ohjeita, Youtube-videoita ja nettipalstoja tuntikaupalla tahkottuani uskaltauduin urakkaan ja eipä tuo kovin vaikeaa ollut. Ensi vuonna homma sujuu taatusti vielä näppärämmin. Kokosin tähän muutaman asian, joita ohjeissa ei kuvattu. Ennen kaikkea tavoitteena oli kokemusten laittaminen ylös seuraavia kertoja silmällä pitäen.

Mönkijälle tehtiin nyt 127h öljynvaihto ennen talvikäytön aloitusta ja vuoden tultua täyteen edellisestä huollosta, joka oli 100h iso huolto merkkiliikkeen toteuttamana.

Tarvikkeet ja työkalut

 Kaupasta haettiin öljyä 2l, öljynsuodatin ja propun tiiviste.

Työkalut

Tarvittavat työkalut vasemmalta oikealle käyttöjärjestyksessä:

Sekä öljysäiliön että kampikammion öljyproput avautuvat 14mm lenkillä. Kampikammion propun avauksessa S-mutkalla oleva avain on kätevä, muttei ehdoton. Öljysihdille tulevan putken klemmarin avaamisen tarvitaan pihdit ja itse sihdin avaukseen ja sulkemiseen tarvitaan 23mm lenkki - asennuksessa lisäksi kierreteippiä. Öljynsuodatinavaimen vieressä olevat lukkorengaspihdit valittiin hellän/pyöreän muotonsa puristamaan huohotinputkea. Tratti on myös tarpeellinen, mikäli ei luota oman käden vakauteen öljyä lisättäessä.

Lisäksi käsillä oli jäteöljyallas, iso määrä rättejä, paineilmaa, metalliharjaksinen harja sihdin kierteiden puhdistamiseen, momenttiavain ja 14mm hylsy.

Öljyproput

Öljysäiliön propun avauksessa ja kiinnityksessä ei ollut mitään erityistä, mutta kampikammion propun paikallistaminen oli hieman haastavaa: lähistöllä on kaksikin proppua, joissa lukee "drain", mutta oikea proppu ei ole kumpikaan kyseisistä. Oikeaan proppuun pääsee hyvin käsiksi pohjapanssariin muotoillusta soikeasta reiästä. Propun paikasta johtuen sitä ei laitettu kiinni momenttiavaimella, vaan mututuntumalla. Sorminäppäryyteni riitti vaivoin kyseisen propun asentamiseen. Myöskään uutta litistettävää tiivistettä minulla ei ollut käsillä. Tiiviyttä täytyy tarkkailla ja tiivisteasia laittaa kuntoon seuraavalla kerralla.

Öljysäiliön proppu loistaa kuvan keskellä lokasuojan takakana renkaan oikealla puolella.

Kampikammion proppu pilkottaa jarrupolkimen läpiviennin takaa.

Öljynsuodattimen vaihto

Suodatin oli tiukassa ja öljyä tuli melko paljon suodattimen alle viikatuille räteille. Suodatin kiinnitettiin paikoilleen ilman työkalua.

Öljysäiliön musta korkki vasemmalla ja uutuuttaan kiiltävä öljysuodatin oikealla.

Sihdin irroitus ja asennus

Letkun irroituksessa ja sihdin irroituksessa meni eniten aikaa koko urakassa. Lisäksi sihti osoittautui täysin puhtaaksi - nettikeskusteluiden perusteella ymmärsinkin, että sihdin puhdistus on oleellinen vain aivan ensimmäisissä huolloissa. Pyyhin kierteet ja harjasin ne puhtaaksi sekä puhaltelin paineilmalla sihtiä. Kierteiden ympärille laitoin reilu kaksi kierrosta teippiä ja sihti asettui paikoilleen - momenttiavaimellani en kyseistä osaa pystynyt vääntämään. Tulipahan sihti tarkistettua, mutta seuraavassa öljynvaihdossa sihti jää kyllä avaamatta.

Sihti kuvassa keskellä

Öljyn lisäys

Lisäsin öljyä ensin n. 1.7l ja öljytikun mukaan säiliössä oli tuolloin yli normaalin määrän. Tässä kohtaahan kampikammio on vielä tyhjillään.

Öljypumpun ilmaus

Letkusta ei saa näköhavaintoa saatikka kuvaa, mutta kun vasemmalta puolelta ottaa halausotteen lokasuojan ympäri vieden molemmat kädet öljysäiliön oikealle puolelle ylös (asentoon nähden säiliön taakse ylös), niin sieltä löytyy pehmeä putki, jonka yläosassa on viilto. Tunnustelin pihdit putken ympärille viillon viereen säiliön puolelle ja puristin pihdeillä oikealla kädellä putken linttaan, siirsin pihdit vasempaan käteen ja sain oikean käteni vapaaksi vääntämään virta-avainta. Kun vapautin pihtien puristuksen, en kuullut mitään pihinää. Toistin toimenpiteet ja tällä kertaa kuului selvä ilmavirtauksen ääni. Kun nyt tarkistin öljyn määrän, osoitti mittatikku öljyn olevan normaalin tason alapuolella. Pumpun ilmaus oli siis onnistunut ja itse pumppu toiminut ja siirtänyt öljyä kampikammioon. Lisäsin 2 desiä öljyä ja ohjeen mukainen 1.9l öljyä näytti olevan optimaalinen määrä myös öljytikun mukaan.

Kasan öljyisiä rättejä kokosin muovikassiin odottamaan pääsyä jäteasemalle öljynsuodatin kaverinaan. Jäteöljy odottaa erillisessä kanisterissa, kunnes se saa seurakseen vielä lisää öljyä ennen siirtymistään jäteasemalle.

Ruohikkoterästä raivausterään

Raivaussahaan olen ollut parin vuoden käyttökokemuksen perusteella erittäin tyytyväinen. Pian havaitsin, että käyttöä tulee runsaasti sekä ruohikkoterälle että raivausterälle. Siimapäätä olen käyttänyt vain muutamia kertoja. Se on parhaimmillaan seinustojen ja kivien vierustoja trimmatessa, mutta niin tarkkaan työhön ei ole ollut tarvetta.

Stihlin mukana tuli kaksi kulmavaihdetta, joista toiseen saa kiinni ruohikkoterän/siimapään ja toiseen raivausterän. Toisessa kulmavaihteessa on siis kiinni iso muovinen teräsuoja ja toisessa raivausterän metallinen suoja. Kun ruohikkoterää haluaa käyttää, tarvitaan sen asennukseen prikka ja mutteri raivausterän kiinnityksestä toisesta kulmavaihteesta toiseen. Vaivaa on yllättävän paljon terästä toiseen siirryttäessä.

Kävinpä siis Stihl-myymälässä hakemassa ylimääräiset prikan ja mutterin vajaan kolmenkympin hintaan ja nyt työstä toiseen siirtyy kulmavaihteen vaihdolla - kuten pitääkin.

Perämoottorin 2-tahtiöljy

Pientä 2-tahti perämoottoriamme käytetään melko vähän, joten pienkonebensiinin käyttö on tapauksessamme perusteltua. Ennen kaikkea meidän tapauksessamme merkittävä etu on se, että bensa ei vanhene viivyttyään tankissa talven yli. Moottori myös käynnistyy paremmin, bensa kovettaa vähemmän letkuja, käsipumppua sekä moottorin bensapumpun kalvoja. Lisäksi luonto kiittää.

Olen aikapäiviä sitten tutkinut pienkonebensoja sen verran, että huomannut 4-tahtipienkonebensojen tuoteselosteessa mainitun sen soveltuvan perämoottoreille. Olen siis sekoittanut bensan sekaan varastosta löytämääni 2-tahtiöljyä ja päästellyt menemään.

Bensatankin tyhjennyttyä aloin miettiä, josko oikaisisin tällä kertaa ja täyttäisin tankin oranssista kanisterista, joka sisältää valmista seosta. Ei kannata.

2-T pienkonebensiini on suunniteltu korkeakierroksisille koneille. Se sisältää öljyä, joka voitelee moottoria tehokkaasti. Toisaalta öljy tuhkautuu ja aiheuttaa karstoittumista käytettäessä sitä pienkierroksisessa koneessa, esimerkiksi perämoottorissa. Perämoottorille tulisikin käyttää tuhkautumatonta 2-tahtiöljyä.

Varastosta löytynyt 2-tahtiöljy laitettiin takaisin taaimmaiseen hyllyyn ja tankiin päätyy jatkossa perämoottoreille tarkoitettua öljyä.

Perämoottorin vaihteistoöljyn vaihto - osa 2

Iäkkään, pienen 2-tahtiperämoottorin perä- eli vaihteistoöljyn vaihto

Tarvitaan uutta
- uudet öljypropun tiivisteet x 2
- 500 ml vaihteistoöljyä

Moottorille sopivat tiivisteet löytyvät ainakin merkin virallisestä huoltopisteestä. Maksavat luokkaa euron kappale, joten kannattaa ottaa pieni varasto mukaan, jos liike ei ole matkojen varrella. Olen etsinyt muista varaosaliikkeistä sopivia, mutten ole vielä löytänyt. Merkkiliike ei satu matkojeni varrelle eikä varsinkaan sopivaan aukioloaikaan.

Valitaan öljy perämoottorin ohjekirjan mukaan. Omani on hukassa, joten suosin perämoottoreille suunniteltua GL4 öljyä (pelkään hypoidiöljyjen syövyttävän vaihteistoa). 250 ml ei riitä, joten hankin aina 500 ml kerralla. Loppu säilyy kyllä. Öljyn valinnassa on tärkeää se, että valitsee kokoonpuristuvan tuubin - etenkin, jos ei omista erityistä öljypumppua.

Tarvitaan olemassa?olevaa
- teline perämoottorille
- öljyastia
- ilmastointiteippiä
- rätti
- öljypropulle sopiva meisseli

Telineelle on hyvä ominaisuus se, että moottori on sen verran korkealla, että öljyastia mahtuu perämoottorin alle. Kerään öljyt tähän tarkoitukseen hankkimaani suljettavaan astiaan, jossa on kyljessä öljynkeräyskaukalo/syvennys. Rätiksi riittää vaikka neljäsosa vanhasta t-paidasta.

Vaihtoprosessi
Laitetaan öljyastia pystyssä olevan perämoottorin alle. Taitellaan teipistä molempien öljyproppujen alle pienet kourut/tippanokat. Avataan alempi proppu ja tämän jälkeen ylempi proppu - tässä järjestyksessä, jotta minimoidaan sotku alempaa proppua avattaessa. Vanhan öljyn valuessa pois vaihdetaan öljyproppujen ympärille uudet tiivisteet ja asetellaan proput ja meisseli saataville. Uusi öljy laitetaan vaihteistoon pusertamalla tuubista alemmasta öljypropusta öljyä sisään, kunnes ylemmästä valahtaa pari tippaa ulos. Näin öljyn sekaan jää mahdollisimman vähän ilmataskuja ja öljyä tulee täytettyä sopiva määrä. Sitten pidellään toisella kädellä öljytuubia alemmassa reiässä ja tukitaan ylempi reikä. Tämän jälkeen tukitaan alempi reikä - tässä järjestyksessä toimien pidetään öljyn valuminen alemmasta reiästä minimissä ... eikä silti vältytä sormien sotkemiselta.

Jos valunut öljy oli valkeaa, niin öljyn seassa oli vettä. Vähäisestä harmaasta juovasta öljyn seassa ei kannata huolestua, mutta täysin valkea öljy kertoo jo ongelmasta vaihteiston tiiviydessä. Vanhat öljyt ja öljyiset rätit, tuubit ja teipit voi viedä vaikka muutaman vuoden välein jäteasemalle. Jäteasemat eivät peri ongelmajätteiden vastaanotosta maksua.

Perämoottorin peräöljyjen vaihto

Perämoottorin vaihteistoöljyjen vaihtoon on netissä aivan riittävästi ohjeita, jotka ohjeistavat laittamaan alemmasta aukosta öljyä sisään kunnes ylemmästä alkaa tulla öljy ulos. Mitä asiasta voi enempää sanoa?

Viime vuonna perämoottoria ei käytetty lainkaan, enkä ollut aivan varma, koska öljyt on edellisen kerran vaihdettu. Öljyhän tulee vaihtaa mahdollisimman myöhään syksyllä, jotta vaihteistoon kertynyt vesi saadaan pois, mikäli moottoria säilytetään talvella pakkasessa. Meillä käyttötunteja tulee niin vähän, että asia ei ole ongelma. Itse asiassa koko öljyjen vaihtokin on ollut vähän niin ja näin, kun käyttötunteja kertyy vuosittain alle kymmenen.

15 vuoden "kokemuksen" jälkeenkin opin muutaman uuden asian öljyjen vaihdosta, kun asiaan viitsin perehtyä. Sotkuisesta puuhasta selviää aavistuksen verran siistimmin, kun molempien aukkojen alle virittää ilmastointiteipin palasista kourut. Öljyn ohjaus astiaan onnistuu paremiin ja pinnan puhdistuksesta selviää parin teipinpalan irroitukselta. Taas on ihmeteipillä yksi käyttökohde enemmän.

Koeajolla selvisi, että pienen pientä öljyvuotoa esiintyy. Asiaa tutkittuani minulle selvisi, että öljyproppujen tiivisteet on vaihdettava jokaisen öljyn vaihdon yhteydessä. Ei iso investointi, mutta järveltä perämoottorin virallisen edustajan putiikkiin on 70 km ja kotoakin reilu 20 km. Tiiviste on hieman muotoaan muuttavaa muovia ja vastaavaa kokoa ei löydy maan johtavista auto/mp/venevaraosaliikkeistä. Ostin niitä sitten varastoon reilummin.

Kestopeite vs. kestävä peite

Kaikki tuntevat kevytpeitteet, joita saa muutamalla eurolla lautapinon tai veneen suojaksi lähes joka marketista. Yhtä moni on varmaan tajunnut, että kevytpeitteet ovat tarkoitettu vain väliaikaiseen käyttöön. Kevytpeite alkaa imemään vettä "suojattavien" kohteiden päälle jo joidenkin kuukausien jälkeen vähäisenkin rasituksen aiheuttamista rei'istä sekä auringon valon haperrutettua materiaali harsoksi. Olenkin välttänyt viime vuodet hankkimasta kevytpeitteitä.

Kevytpeitteen ja kestopeitteen hinnanero on pyöreästi kaksinkertainen 4x6 metrin peitteellä, mutta kestopeitteen käyttöikä on kokemusteni perusteella moninkertainen. Peite on sen verran tukevampi, että se ei vaurioidu pienistä osumista tai peitettävän materiaalin epätasaisuuksista. Käytän peitteitä jatkuvasti milloin mihinkäkin tarkoitukseen. Kun peite vapautuu, se ei kauaa makaa varastossa, vaan löytää uuden paikan ulkoa.

Rakensin "väliaikaisen" hieman järeämmän katoksen. Tein harjakaton filmivanerista ja päälle laitoin kestopeitteen. Arvelin, että katteen vedenkestävyys olisi sitä luokkaa, että asian voisin unohtaa toistaiseksi - varsinkin, kun rakennuspaikka on suurimman osan päivästä varjossa.

Ei kestänyt kolmea vuotta. Harjakaton pohjoinen puoli piti veden, mutta noin kolmen vuoden jälkeen eteläinenkin puoli näyttää hyvältä, mutta päästää salakavalasti veden sisään suodatinkankaan tavoin. Osittain vedenpitävä filmivaneri teki ongelman vaikeasti havaittavaksi, sillä katos päästi veden sisään piilossa olevista saumoista.

Koska peitteen levitys kyseiseen paikkaan on hankalaa ja varsinkin saman työn tekeminen moneen kertaan tai ainakin ennakoimattoman usein on turhauttavaa, kävin hakemassa PVC-kestopeitteen. Hintaa pressulla on seitsenkertaisesti kestopeitteeseen nähden, mikä teki päätöksen vaikeaksi, mutta kyllä materiaalista huomaa välittömästi eron - pressu painaakin aivan eri lailla. Nyt uskoisin pressun pitävän sen noin reilun viisi vuotta, johon on tarve.

Jatkossa hankkimani peitteet ovat PVC-mallia. 2x3m peitteellä hinnanero on vain kaksinkertainen kestopeitteeseen verrattuna ja luottamus pidemmällä aikavälillä vedenpitävyyteen moninkertainen. Harvoin peitettävä kohde on niin arvoton, ettei hinnan eroa kannattaisi maksaa.